Valitse sivu

Venäjän keisari lahjoitti Itä-Suomesta maata, taloja ja jopa lähes kokonaisia kyliä omille ystävilleen, jotka olivat jollain tavalla hänen silmissään kunnostautuneet. Aueet kuuluivat Venäjän hallussa olleeseen ns. Vanhaan Suomeen.

Alueet liitettiin pian 1809 Porvoon valtiopäivien jälkeen Suomen Suuriruhtinaskuntaan eli takaisin ”kotiin”. Suomen Suuriruhtinaskunalle nämä alueet ja niiden ylhäiset haltijat olivat päänsärky, josta haluttiin päästä eroon ja saattaa kaikki Suuriruhtinaanmaan osat saman arvoisiksi.

Vuokra-alueiden lunastamisesta ja operaation rahoittamisesta obligaatiolainoilla on oma erillinen artikkelinsa 1800-luvun obligaatiolainoja käsittelevässä luvussa. Tässä oikopolku artikkeliin.

Valtion obligaatiolainojen lokeroiminen tarkoitusperän perusteella on vähän väkisin tehtyä. Esimerkiksi lahjoitusmaista kertova kokonaisuus on sijoitettu 1800-luvun lainojen kanssa samaan laatikkoon. Näin, vaikka se lähes yhtä hyvin voisi olla tässä korvauslainoja käsittelevässä osiossa. Ratkaisu oli helppo, pannaan molempiin edes osin. Toivottavasti satunnainen lukija ei mene sekaisin, vaan hyväksyy ratkaisuni ja siirtyy linkin kautta halutessaan 1800-luvun jännittävien rautatieobligaatioiden maailmaan.

Tällaisilla obligaatioilla kerättiin varoja, joilla lunastettiin venäläisten ruhtinaiden ja ylhäisten hoviherrojen maita ja mantuja Itä-Suomesta takaisin talonpojille, jotka maksoivat lunastushinnan pitkällä maksuajalla takaisin valtiolle, Kuva Kansallismuseo