Obligaatioita oli käytetty jo 1800-luvulla menestyksekkäästi hankittaessa rahoitusta lahjoitusmaiden lunastamiseksi. Lisäksi obligaatioilla oli 1920-luvulta alkaen hankittu varat torpparikysymyksen ratkaisemiseksi. Samoin kalastustorppien lunastamiseksi. Juuri itsenäistyneessä Suomessa oli vielä ratkaisematta, miten halukkaille maattomille saataisiin omat tilat, jota viljellä? Obligaatiot mahdollistivat tämänkin asian.
Ongelman ratkaisi torpparilaille sukua ollut ja sitä ajallisesti seurannut Lex Kallionakin tunnettu laki vuodelta 1922. Obligaatiot toimivat tässäkin kokonaisuudessa rahoituksellisena ratkaisuna ja mahdollistajana. Tärkeintä oli kuitenkin päättäjien tahto sitoa maaton kansanosa oman tilan kautta osaksi kokonaisuutta nimeltä Suomi. Tässä tapauksessa sanalla isänmaa oli myös ihan konkreettinen sisältö.
Lex Kalliona tunnetun asutuslain avulla mahdollistettiin entisille torppareille lisämaanhankinta sekä uutena asiana myös maattomille avautui mahdollisuus tulla itsellisiksi viljelijöiksi.
Laissa määriteltiin tarkoin, kenelle maata voidaan tarjota ja myös se, millaisilta tiloilta sitä voidaan ostaa ja tarvittaessa pakkolunastaa. Samoin määriteltiin, miten lunastettavat maat korvataan tilallisille. Maan hinnan piti noudattaa alueen yleistä hintatasoa. Kauppa/lunastushinta suoritetaan osaksi rahalla ja loput ”valtion antamilla seitsemän prosentin vuotuista korkoa kasvavilla obligatsioneilla”.
Lahjoitusmaiden lunastaminen oli 1800-luvun lopulla ajallisesti pitkä prosessi. Samoin torppien lunastaminen vei vuosia. Näin kävi myös asutustilojen hankkimisessa. Obligaatiot laskettiin liikkeeseen tämän lain perusteella ja niitä tuli ulos vähitellen 13 vuoden aikana osin jopa hyvinkin pieninä määrinä. Asutuslainan juoksuaika oli aina 15 tai 22 vuotta ja korko vaihteli yleisen korkotason mukaan 5 ja 7 prosentin välillä. Erillisiä Asutusobligaatioita oli siis ainakin 23 eri emissiota vuosina 1924-37. Tässä antovuodet ja korkotaso luokka I obligaatioiden osalta:
Asutuslaina 1924-46 – 7%
Asutuslaina 1925-47 – 7%
Asutuslaina 1926-48 – 7%
Asutuslaina 1927-49 – 6,5%
Asutuslaina 1928-50 – 6,5%
Asutuslaina 1929-51 – 7%
Asutuslaina 1930-52 – 7%
Asutuslaina 1931-53 – 6,5%
Asutuslaina 1932-54 – 6,5%
Asutuslaina 1933-55 – 6%
Asutuslaina 1934-56 – 5,5%
Asutuslaina 1935-57 – 5%
Asutuslaina 1936-57 – 5%
Asutuslaina 1937-58 – 5%
Alussa laskettiin liikkeeseen kahta erilaisella juoksuajalla varustettua lainaa. Luokka I juoksuaika oli 22 vuotta ja luokka II, jonka juoksuaika oli 15 vuotta. Loppuvuosina laskettiin liikkeeseen ainoastaan luokka I pidempiä lainoja. Pienin emissio oli vuonna 1924, jolloin laskettiin liikkeeseen luokka II ryhmään kuuluvia Litt A á 1 000 mk obligaatioita ainoastaan kaksi kappaletta. Näitä on aika haastava keräillä.
Kannattaa huomata lainan alkuvaiheen korkea korko. Koko asutuslaki ja varsinkin siihen liittyvä pakkolunastus oli poliittisesti erittäin arka asia ja laki pitikin säätää perustuslain säätämisjärjestyksessä. Tulkitsen niin, että tilallisia haluttiin ehkä hyvittää vähän korkeammalla korolla, jotta lunastus olisi helpompi hyväksyä. Samaan aikaan torppariobligaatioiden korko oli 5 prosenttia.
Valtio oli kuitenkin kaukaa viisas ja sisällytti lainan ehtoihin itselleen mahdollisuuden maksaa obligaatiot takaisin ennen aikojaan. Ja näin se myös teki lunastaessaan viimeisetkin asutuslainat pois keväällä 1939. Lainoja oli vielä jäljellä 112 miljoonan markan edestä. Viisasta ja suorastaan välttämätöntä oli myös hakea asutusobligaatioille pörssilistaus. Maata myyneet saivat usein osan hinnasta obligaatioina ja pitihän näille olla myös jälkimarkkinapaikka katsottuna.
Asutusobligaatioilla ei käyty pörssissä paljoa kauppaa, vaikka korkeahko korko olisi siihen ehkä ostajia huokuttanutkin. Syinä oli markkinan yleinen ohuus ja sellaisten obligaatiolainojen hinnanmäärityksen vaikeus, jotka voidaan lähes koska vaan lunastaa pois markkinoilta.
Asutuslainat tosiaan lunastettiin kaikki pois vuonna 1939, jolloin ensimmäiset lainoista olivat juuri erääntymässä. Jälkikäteen tarkasteltuna valtio oli lunastuksessaan onnekas, kun sai obligaatiosalkkuaan siivottua juuri ennen talvisodan syttymistä myöhemmin syksyllä.
WANTED
Jostain ihmeen syystä asutuslainoja ei ole keräilymarkkinoilla näkynyt. Ilmeisesti maanluovuttamisesta hyvityksenä saadut valtion velkapaperit olivat niin tärkeitä ja arvokkaita, että niitä säilytettiin huolella ja hyvä 7 prosentin vuotuinen korko piti paperit piirongin laatikon pohjalla hyvässä järjestyksessä ja tallella. Joten, jos arvoisa lukija sinulla on havaintoja näistä obligaatioista, niin otathan yhteyttä. Kiitos.